Hyvä seura, paha Pinot Noir

Maanantai. Vitutuskerroin herätyskellon soidessa oli jotain nelosta yhdestä viiteen asteikolla. Ei pahin mahdollinen aamu, mutta aika väsynyt. Tai laitetaan 3,5. Jätettävä asteikkoa vapaaksi mahdollisille krapula-aamuille, räntäsateelle ja palaverista myöhästymiselle. Nyt kyseessä kuitenkin perusaamu, eikä tarvinnut edes silittää vaatteita.

Lauantai oli überkiva! Mikä sen hauskempaa kuin paras ystävä käymässä pitkästä aikaa... ja mahdollisuus shoppailla, tissutella, syödä hyvin, saunoa ja nauraa niin että vatsalihaksiin sattuu vieläkin. Mental note to self: vältä aussibaria ja jalkaraspeja.

Ylinälkäisinä ja häsässä Stockan viiniosastolla yritimme löytää kerrankin jotain uutta punaviiniä, eikä aina sitä omaa lempparia. Pinot Noir -viinit eivät olleet kummallekaan järin tuttuja, mutta Sideways mielessämme päätimme kokeilla sitä pullollisen.. Nooh, kyseisestä elokuvasta oli unohtunut pätkä jossa mainittiin että Pinot Noir rypäleet ovat haastavia ja ko. viinit voivat olla äärettömän hyviä tai todella huonoja. Tämä, tai ainakin tämän tuoksu, osui jälkimmäiseen kategoriaan. Haisi aivan pilaantuneelle, yök, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Yllättäen ensimmäisen lasin jälkeen haju ei enää häirinnyt ja viini juotiin, mutta epäilys jäi. Oli pakko katsoa tänä aamuna kommentit netistä, jakoi mielipiteet kahtia: http://www.viiniweb.net/arvostelut.php?select_type=1&select_country=4&select_wine=86. Olisi pitänyt kysyä ammattilaiselta apua.

Kello on yli kaksi. Voiton puolella ollaan.